Suunnittelukuva II 480p

Ilma-vesilämpöpumppu

Ilma-vesilämpöpumppu (UVLP) ottaa lämpöenergiaa ulkoilmasta. UVLP asennetaan yleensä kohteisiin, joihin ei kannata tai tontin rajoituksien vuoksi ei voi asentaa maalämpöjärjestelmää. UVLP voidaan myös kytkeä hybridikäyttöön esimerkiksi olemassa olevan öljylämmityksen tueksi, jolloin öljykattila lämmittää talon kylmimmillä keleillä ja tarvittaessa tukee UVLP:tä.

UVLP on hyvä ratkaisu silloin, kun ei voida tehdä maalämmön vaatimaa vaakaputkistoa tai lämpökaivoa. Investointi on yleensä maalämpöä halvempi, mutta investointiero on riippuvainen monesta asiasta. Investoinnin suuruus vaihtelee yleensä noin 7 000-14 000 €:n välillä tyypillisessä pientalossa. Toisaalta UVLP antaa maalämpöä selvästi vähemmän ilmaisenergiaa vuositasolla.

Ennen hankintapäätöstä on kuluttajan syytä olla yhteydessä oman talon sähkönsiirrosta vastaavaan verkkoyhtiöön ja selvittää onko maalämpöhankinnan vuoksi esimerkiksi suurennettava pääsulakekokoa, hankittava käynnistysvaiheen maksimivirtaa rajoittava niin sanottu pehmokäynnistin tai hankittava tasavirtaohjattu (inverter) maalämpöpumppumalli.

Varsinkin haja-asutusalueilla maalämpöpumpun kompressori voi aiheuttaa mmuun muassa oman ja/tai naapuritalojen valojen välkyntää. Suurin osa markkinoilla olevista ilma-vesilämpöpumpuista on niin sanottuja inverter-malleja, joissa laitteen tuottamaa lämmitystehoa säädetään kompressorin kierroslukua ohjaamalla. Kierroslukuohjauksella lämpöpumppu tuottaa oikean määrän lämpöenergiaa rakennukseen. Tasavirtaohjaus parantaa myös hyötysuhdetta, kompressorin elinikää ja vähentää kompressorin käynnistymisestä johtuvaa  hetkellistä sähkövirran kulutushuippua.

Ilma-vesilämpöpumpputyypit

Ilma-vesilämpöpumppuja on pääasiassa kahta tyyppiä: split-laitteita ja monoblock-laitteita. Split-laitteissa lämpöpumpun kylmäkoneisto on jaettu kahteen osaan: ulkoyksikköön ja sisäyksikköön, joiden välillä kiertää kylmäaine. Monoblock-laitteissa kaikki tekniikka on ulkoyksikössä, sisällä olevien varaajien/varaajan ja ulkoyksikön välissä kiertää pelkkä vesi. Monoblock-laite voidaan myös kytkeä suoraan olemassa olevaan lämmitysjärjestelmään, esimerkiksi öljykattilan rinnalle.

Lisäksi markkinoilla on myös sisälle asennettavia ilma-vesilämpöpumppuja. Näissä malleissa seinään/kattoon tehdään ilmanotto-/poistoaukot ja laite varaajineen tulee kokonaan sisätiloihin. Näiden laitteiden asentamisessa on erityisen tärkeää noudattaa valmistajan ohjeita.

Markkinoilla on myös niin sanottuja inverter-malleja, joissa laitteen tuottamaa lämmitystehoa säädetään kompressorin kierroslukua ohjaamalla. Kierroslukuohjauksella lämpöpumppu tuottaa oikean määrän lämpöenergiaa rakennukseen.

Ilma-vesilämpöpumpun mitoitus ja lämpökerroin

Korkea menoveden lämpötila heikentää lämpöpumpun antotehoa ja hyötysuhdetta. Siksi lattialämmitys on selvästi patteriverkkoa sopivampi lämmönjakoverkko UVLP:n yhteyteen. On huomioitava, että useilla UVLP-malleilla yli 50 Celsiusasteinen lämmöntuotanto tilojen lämmitys- ja käyttövesipuolelle on ongelmallista. Käyttövesi ja osan vuodesta myös lämmityspatterit tarvitsevat tätä korkeamman lämpötilan. Lämpötila nostetaan useimmiten vesivaraajan sähkövastuksella.

Kovimmilla pakkasilla (laitteesta riippuen noin -15...-25 Celsiusasteessa) lämpöpumpun lämpökerroin heikkenee vastaten sähkölämmitystä, kun UVLP:n sulatusjaksot huomioidaan.

-20 Celsiusasteen pakkasella laadukkaan ja uudehkon ilmalämpöpumpun lämpökerroin on useimmiten lattialämmityksen yhteydessä noin 1,4-1,8 kun sulatusjaksot on huomioitu. Vesipatterilämmityksen korkeamman lämpötila-alueen olosuhteissa, vanhemmilla tai huonosti pakkasolosuhteisiin soveltuvilla ilma-vesilämpöpumpuilla lämpökerroin voi tippua kovimmilla pakkasilla sähkölämmityksen tasolle. Laitekohtaiset energiatehokkuuserot ovat suuria.

Rakennuksen vuotuinen energiankulutus ja huipputehontarve lämmityksessä ja lämpimän käyttöveden tuottamisessa antaa pohjan lämpöpumppumitoitukselle. On huomattava, että UVLP antaa noin 50 % vähemmän tehoa -20 Celsiusasteen kelillä kuin +7 Celsiusasteen lämpötilassa, jossa laitteiden tehot yleensä ilmoitetaan (ns. nimellisteho, standardin EN14511 mukaan).

Jos UVLP on teholtaan liian pieni kohteeseen, voi sähkövastuksen käytön osuus vuotuisessa käytössä nousta tarpeettoman suureksi vaikka itse laitteen hyötysuhde olisikin korkea. Sähkölämmityksen tutkimusohjelma Elvarin tekemän tutkimuksen mukaan lämmitysmuotoa vaihtaneissa kohteissa vuosilämpökertoimet vaihtelivat 1,4-2,7 välillä. Suurissa lattialämmitystaloissa lämpökerroin oli korkein.

Erityisen tärkeää on muistaa, että kaikkein kylmimmissä olosuhteissa UVLP sammuttaa itse itsensä, joten laitteen sähkövastuksen tai rinnalla olevan toisen lämmönkehittimen on oltava teholtaan vähintään yhtä suuri kuin talon lämmitys- ja käyttöveden tehonkulutus suurimmillaan.


Sivua päivitetty viimeksi 19.8.2014

Tulosta tämä sivu
Energiatehokas koti on sijoitus tulevaisuuteen
Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä
Suunnittele ja rakenna energiatehokas koti